Pienet pölypallot raapivat muovista lattiaa, jonka kuvio koittaa jäjitellä valkoista marmoria. Ne matkaavat halki tämän saastaisen lattian ja kerääntyvät nurkkiin ja työpöydän alle roskien sekaan. Pölypallojen kaukaiset pikkuserkut, pölyhiutaleet, ovat vallanneet loput huoneesta ja kerääntyneet kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Pölyserkuksille tekee seuraa kaikkialle ripoteltu roina, kosmetiikka, tummanpuhuvat vaatteet ja roskat, useimmiten karkkipaperit. Siinä huoneessa hän istui, sotkuisen huoneen prinsessa, omassa valtakunnassaan. Hän oli juuri syönyt kaksi vadelma tuuttia ja halusi kokista, todella kylmää kokista.

Hän ei sanonut mitään, pälyili vain ympärilleen ja nosteli välillä housujaan. Hän näpytteli muutaman kirjainjonon näytölle ja jäi sitten tuijottamaan työpöytänsä alustaa. Sotkuiseen huoneen prinsessa kurtisti hitusen kulmiaan ja näpytti taas muutaman kirjaimen tietokoneensa näytölle. Hän kuuli käytävältä askelia, lopetti kirjoittamisen ja avasi Demi.fin näytölleen. Ken tietää, miksei äiti saanut nähdä tyttärensä kirjoittavan. Sotkuisen huoneen prinsessan äiti oli pukeutunut vihreään cybershopista ostettuun mekkoon, joka muistutti sellasia haltijoiden kaapuja. Se oli tosin lyhyempi. Sotkuisen huoneen prinsessa vastaili äitilleen yksinkertaisesti: "Niin, joo, aivan..." Ja muisti sitten jotain. "Äiti, mä tarvitsen huomiseksi kumisaappaat."

"Kumisaappaat?"

"Joo."

"Miksi?"

"Me mennään suolle."

"Suolle?"

"Suolle. Biologian tunnilla."

"Aha. Sinulla on kuitenkin sitten vielä liikuntaa Lumossa?"

"Joo."

"No minulla on ne punaiset saappaat jos sinä otat ne?"

"Joo."

Äiti katoaa toiseen huoneeseen hakemaan lasta, joka ei ole hänen. Äiti on nimittäin perhepäivähoitaja. Hitusen stressaantunut, mutta ei mitenkään masentunut. Onneksi. Ja vaikka äiti on vanha, äiti on myös kaunis. Hän käyttää värikkäitä vaatteita ja hänellä on lyhyet hiukset. Äiti pitää monista asioista, joista sotkuisen huoneen prinsessakin pitää. Paitsi legginsseistä prinsessa ei pidä, mutta äiti pitää.  Massateini äiti... , prinsessa ajattelee.

Ilma on ulkona muuttunut synkemmäksi ja tuulisemmaksi. Tuuli heittelee lehtiä sade apunaan. Se on se syksy. Harmaat pilvet ovat peittäneet taivaan, ne ovat olleet sielä koko päivän. Prinsessa katsoo ulos, ikkunasta näkyy kuusiaita, joka kuuluu naapureille. Sekä naapurin kasvihuone ja jonkin sortin vajarakennus. Kauempana näkyy tiilikattoa ja savupiippu. Lähimpänä prinsessaa näkyy omalla pihalla oleva pihlaja, jossa on enään vain muutama ruskea lehti. Kädet pysähtyivät näppäimien päälle, prinsessa huokaisi ja päätti hakea vettä aivan huoneen vieressä olevasta vessasta. Se ei korvannut todella kylmää kokista, mutta oli sekin kurkusta alas menevää.

Pieni vessa oli kylmempi kuin hänen huoneensa ja sateen ropina kuului siellä. Prinsessa katsoi peilikaapista itseään silmiin. Hänellä oli päällään musta t-paita, jossa oli punatukkainen tyttö sinisen, itkevän pääkallon kanssa. Mustat otsahiukset olivat ylikasvaneet ja toimittivat väliaikaisesti sivuotsatukan virkaa. Muu tukka oli kuiturastojen peitossa. Kuiturastat alkoivat mustina ja muuttuivat sitten oranseiksi ja vihreiksi. Oransseissa kuiturastoissa meni vielä valkoinen kierre, joka hohti pimeässä. Vaikkei sitä peilissä näkynyt, oli prinsessalla päällään pinkit skottiruutuiset housut, jotka hänen äitinsä oli ostanut viimelaunantaina. Meikkiä hänellä ei tänään ollut, sillä hän harvoin jaksoi meikata arkipäivisin, viikonloppuisinkin vain jos oli menossa jonnekkin.

Tässä vaiheessa jokaisessa tarinassa pitäisi alkaa tapahtua, mutta kun tämä ei ole tarina. Tämä on epätoivoinen yritys valottaa ihmisille -jotka kaikessa riemuidioottimaisuudessaan tänne eksyvät- mitä minä teen koulun jälkeen. Kiehtovaa, eikö?

Eli minä siis päätin perustaa blogin. Aivan hetken mielijohteesta ja ajattelematta seurkausia. Tänne olisi tarkoitus tulla jos jonkinlaista juttua aina runoista (olen muuten btw leikisti niinku runoilija) vaatteiden kautta jopa pätkiin sims- legacystäni. Herranjumala tätä sisällön paljouttua!

...mikäli sitä ikinä tulee...

Jos lukemaan tätä tekstiä, niin laita kommenttia ja kerro miten ihmeessä sinä tänne päädyit. Minua kiinnostaa, oikeasti.